MONIKULTTUURINEN OLOHUONE

Pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajat Päksy ry ja Monikultturiyhdistys Familia Club / Duo-projekti on kutsunut monikulttuurisia yhden vanhemmat perheitä Olohuonetapaamisiin jo vuodesta 2010. Tapaamme joka kuukauden toinen keskiviikko klo 17:30-19:30 Vallilassa. Lisätietoja: eija.tuominen@iki.fi

Opinnäytetyö monikulttuurisesta olohuonetoiminnasta

Monikulttuurisista vertaisryhmistä on Suomessa vähän tutkimustietoa. Laurea-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi opiskelevan Paula Arvelinin opinnäytetyössä Monikulttuurisen olohuoneen suosion salaisuus - Äitien kokemuksia monikulttuurisesta vertaisryhmätoiminnasta tutkittiin Monikulttuuriseen olohuonetoimintaan osallistuneiden suomalaistaustaisten äitien kokemuksia ja näkemyksiä olohuonetoiminnasta. Opinnäytetyössä selvitettiin olohuonetoiminnan sisältöä, miksi tällaista monikulttuurisille yhden vanhemman eroperheille suunnattua vertaistukitoimintaa tarvitaan ja mitä toiminta vetäjiltään ja järjestelyiltään vaatii. Lisäksi kartoitettiin, miten äidit arvioivat lastensa kokeneen toiminnan, sillä myös lapsille muodostuu olohuonetoiminnassa oma vertaisryhmänsä.  

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui osallisuudesta, vapaaehtoistyöstä sekä vertaistuesta. Vertaisuuden merkitystä tarkasteltiin äitien lisäksi myös lasten näkökulmasta, sillä lasten ääni pääsee harvoin kuuluviin eroperheistä puhuttaessa. Työssä selvitettiin myös monikulttuuristen perheiden tilannetta Suomessa. Tutkimusympäristönä toimi Pääkaupunkiseudun yksinhuoltajat (Päksy) ry:n järjestämä, vapaaehtoistyönä vedetty, monikulttuurinen olohuone toimintoineen.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma, jossa haastateltiin viittä olohuonetoimintaan osallistunutta suomalaistaustaista, monikulttuurisesta parisuhteesta eronnutta äitiä. Työn lopputulos on raportti, jossa olohuonetoiminnassa kävijöiden ääni ja näkemykset ovat keskiössä. Haastateltujen anonymiteetin varmistamiseksi työn sitaateissa ei ole tunnisteita.

Tutkielman keskeisimmät tulokset liittyvät vertaistuen merkitykseen haastatelluille. Vertaistuki oli heidän mielestään tärkein syy osallistua toimintaan. Äidit korostivat, että vertaisryhmässä voi jakaa hyvin henkilökohtaisia, vaikeita asioita, kokemuksia ja tunteita, kun osallistujat tukevat ja ymmärtävät toinen toisiaan eivätkä syyllistä, tuomitse tai kontrolloi. Lisäksi äidit kokivat saaneensa vertaisiltaan identiteettiään vahvistaneita selviämistarinoita, positiivisia roolimalleja, uusia näkökulmia ja käytännön neuvoja jotka auttoivat arjessa jaksamista.

Laadukasta monikulttuurisesta olohuonetoiminnasta oli haastateltujen mielestä tehnyt positiivista mallia näyttävä vertaisvetäjä, ryhmän riittävän pieni koko, mahdollisuus saada hetki omaa aikaa ja olohuonetoiminnan aikana järjestetty lastenhoito. Lastenhoidon merkitys nousi niin tärkeäksi, etteivät äidit olisi osallistuneet olohuonetoimintaan, ellei lastenhoitoa olisi järjestetty. Tarjotun välipalan merkitys vaihteli. Vastaajat olivat toivoneet tukiverkostojensa vahvistuvan olohuonetoiminnan kautta löytyneistä uusista ystävistä, joita osa haastatelluista olikin saanut toiminnasta. Kehittämistoiveet liittyivät lähinnä vertaisryhmän kokoontumisajankohtaan. Kokonaisuudessaan äidit ovat olleet niin tyytyväisiä vertaisryhmätoimintaan, että haluavat jatkaa siihen osallistumista myös tulevaisuudessa.